Sunday, 22 April 2012

Passing Human Parade 2-vuotta

Huhtikuun puolivälissä tuli kuluneeksi kaksi vuotta php-projektin syntysanoista. Hyvää syntymäpäivää rakas projekti!

Aivan ensimmäiseksi haluan kutsua teidät php.n ensimmäiselle viralliselle keikalle. Lauantaina 19.5. Kallio Kukkii -tapahtuman päätösklubi Vadelma-tiloja. Siellä noin kello 15:00
akustinen setti, mahdollisuus kuulla tulevan levyn biisejä riisutuimmillaan. Siitä onkin vuosikausia kun olen noussut lavalle yksin. Olen innoissani ja samalla jännittää hurjasti. Bändin kanssa
on aina turvassa kokonaisuuden sisällä, nyt olen vain minä ja biisit. Paikka on karismaattinen Harjun Nuorisotalo, entinen ruumishuone ja pitkän historian omaava rakennus Kallion sydämessä.
Tervetuloa!

Muutaman viikon kuluttua jatkuvat lauluäänitykset Lempäälässä. Edellinen sessio siellä olikin lumien aikaan, bambien kurkkiessa keittiön ikkunasta sisään. Seuraavalla kerralla pääsen kenties tunnelmoimaan jo heräävän luonnon keskelle. Videobiisi on äänitetty, mutta seisoo holdissa koska en ole ihan varma mitä pitäisi tehdä asialle rummut. Koko levyä ajatellen komppiosasto on yksi suurimpia tuotannollisia asioita. Lähdenkö linjalle jossa soitellaan bongoja, paiskotaan oikeaa settiä vai laulaako rumpukone taustalla. En tiedä, pitäisi tietää. On helppoa suoltaa ulos biisejä, mutta kun tulee sovittamisen ja soitintamisen aika, se onkin ihan oma juttunsa. Tässä olen ja tiedän että päätös on pian tehtävä. Sitä ennen täytyy vain kokeilla erilaisia asioita.

Tulevan kesän aikana olisi tarkoitus saada kaikkien biisien pohjia eteenpäin niin että loppukesästä tai alkusyksystä pääsen työskentelemään vierailevien artistien kanssa. Olen halunnut pyytää mukaan muutamia sellaisia muusikkoja, joiden taitoja ihailen ja jotka omalta osaltaan voivat tuoda kappaleisiin lisäsärmää. Odotan tulevia sessioita todella paljon!

Sitten pikakelauksella vuosi taaksepäin. Oikeastaanhan tämä projekti lähti liikkeelle vasta tasan vuosi sitten. Ensimmäisen vuoden php oli asustellut lähinnä mieleni perukoilla, kirjailin tekstejä ylös ja soittelin kun aikaa oli. Suurimman osan ajasta vei edelleen Tuvalu, sekä uuden perustetun yrityksen alulle saattaminen. Tuvalu jäi pääsiäisenä 2011 tauolle joka mahdollisti ajallisesti sen että pystyin aloittamaan php.n työstämisen. Äänittelin vuosi sitten ensimmäisiä versioita pohjista biiseihin, mutta syksyllä tajusin että lähestymistapa oli täysin väärä. Minkäs siinä mahtaa, delete-nappula pohjaan ja kaikki virittelyt roskiin. Sen jälkeen uusi alku. Uudet akustiset demot kaikista kappaleista ja liikkeelle nollasta. Tietenkään en kadu, tämä on matka.

Matkalle myös päädyin konkreettisesti, kun loppuvuosi 2011 kului taiteilijaresidenssissä Berliinissä. Matka toi paljon uutta näkemystä ja ymmärrystä kappaleisiin ja aloitin sen jälkeen kappaleiden uudelleenkirjoittamisprosessin. Saksassa myös kuvasimme materiaalia videota varten ja jatkoimme kuvauksia loppiaisena Suomessa. Tuossahan tuo kaksi ja puoli tuntia sekoilua odottaa punaisella kovalevyllä kärsimättömästi että jotkut ahkerat sormet alkaisivat takoa näppäimistöä. Kyllä kyllä, sen aika tulee.

Levyn kantavaksi teemaksi on alkanut muodostua puhdistautuminen. Se uudelleensyntymä, johon ei tarvita uskoa eikä karmaa. Se hetki kun jätät sen kuka olit, tullaksesi ihmiseksi joka oikeasti olet. Olin kirjoittanut paljon kaikenlaista samaan aikaan kun tein Tuvalun tekstejä, kuitenkin niitä kaikkia yhdisti sama asia. Missään tekstissä en paljastanut itseäni. Ne vain olivat, kuten kaikki viikonpäivät elämässäni. Kaikki samanarvoisia. Tämä levy osuu ajallisesti vaiheeseen, jossa olen läpikäynyt elämässäni radikaaleja muutoksia ja minulle luonnollisin tapa on prosessoida niitä musiikin kautta.
Ja tottakai olen sotkenut kappaleisiin mukaan myös annoksen rakkautta, maailman ja laulujen kantava voima.

Mutta mistä kaikki sitten alkoi? Php.n syntysanat lausuttiin huhtikuussa 2010. Kaksi vuotta sitten matkustin aikakoneella takaisin johonkin sellaiseen omituiseen olotilaan, minkä olin kokenut viimeksi 90-luvulla kun muutin pois vanhempieni luota. Kaupunki oli vieras, ihmiset olivat vieraita. Koko eletty elämä mahtui pariin pahvilaatikkoon. Kymmenen vuotta aikuisen aikaa oli kadonnut, muuttunut merkityksettömäksi, kaikki mitä siihen liittyi oli pyyhkiytynyt pois. Minä vain olin, enkä edes tiennyt kuka. Ei ollut enää mitään rutiineja, ei mitään paikkoja minne mennä. Katselin illan viiletessä ohitse kulkevia ihmisiä, en ollut kukaan heistä ja samalla olin he kaikki. Sillä hetkellä tämä projekti sai nimensä. Ja kun seuraavana aamuna kävelin tuuliseen merenrantaan, haiseva Itämeri kastoi minut uudestaan. Kirjoitin ensimmäiset sanat kappaleeseen, jossa kerroin itselleni että on parempi rakastua maailmaan kokonaisuutena. Pienet osat katoavat, mutta suuret linjat pysyvät. Ja jos rakastaisin kaupunkia yleisenä käsitteenä, olisin aina kotona paikasta huolimatta.

Sillä samalla tuulisella merenrannalla, huhtikuussa 2012, uuden vuodenkierron aloittaen ja
monin tuntemattomin terveisin
passing human parade

No comments:

Post a Comment