Sunday, 18 December 2011

Beelitz Heilstätten part 3.

Säätiedotus oli luvannut meille kaunista ja aurinkoista, mutta kuten kummitustarinaan kuuluu, uhkaavat pilvet alkoivat kasaantua taivaalle pian saapumisemme jälkeen. Päähenkilön vaatetus siis; sukkahousut, villahousut, pitkät housut, villainen aluspaita, sen päällä t-paita, sen päällä toinen pitkähihainen ja kaiken päälle vasta videolla esiintyvän hahmon oikea liiviasuste. Voiko palella? Voi. Tuuli riepoi risukkoa. Kuvakäsikirjoitus liiteli pitkin mutaista pihaa. Vettä satoi vaihtelevasti mutta varmasti. Noin puolet suunnitelluista kuvista oli ulkokuvia.

Bensageneraattori päälle ja valot pystyyn. Rammsteinin ryhmä oli roudannut pihaan pyörillä kulkevan vessaosaston. Danke Schön, Vielen Dank, Thank You ja Kiitos. Tällaisena päivänä se oli maailman paras yllätys. Hetken ehdin jo kuvitella kyykkäilyä sateisessa pusikossa. Toinen kiitosten vyöry menee paikalliselle pienelle ravintolalle. Ajelimme autolla suljetulle hotellille ja sen jälkeen suljetulle ravintolalle ja kun vaihtoehdot olivat siinä, mietimme mistä mahtaisi löytyä jotakin lämmintä ruokaa. Pihalla tupakalla ollut ravintolan isäntä pyysi meidät sisälle, laittoi takkaan tulet ja valmisti käsin pihvit kuvausryhmän lihansyöjille. Kuumaa teetä, ranskalaisia perunoita ja suklaata kaikille. Uskomattoman ystävällistä ja ihanaa väkeä. Toisen kerran Danke Schön, Vielen Dank, Thank You ja Kiitos.

Sisäkuvien aika. Jos olet menossa kuvausretkelle Beelitziin, varaa aikaa. Jokainen käytävä elää omaa kummitusmaista elämäänsä. Upeita yksityiskohtia seinissä, koristeikkunoita, rapautuneen maalin aiheuttamia struktuureja, graffiteja. Puhumattakaan talojen alla risteilevästä sokkelomaisesta tunneliverkostosta, joka jäi meiltä tällä kertaa kokonaan näkemättä. Olimme valinneet sisältä kolme eri kuvauspaikkaa, joista viimeisenä oli miesten entinen liikuntahalli parantolan toisessa kerroksessa. Kun huoneeseen astui sisään, kokemus ajasta muuttui. Päällimmäisenä tuntui läsnä tilan aavemainen hiljaisuus, jonka rikkoi ainoastaan rakenteiden välistä lattialle tasaisesti tihkuva sade. Pimeydessä taskulampun valossa seinistä alkoi paljastua kuvia ja kuvioita. Seuraava aikataso kuoriutui pimeydestä päätyseinän kokoisena graffitiliskona. Huoneen toisessa päädyssä meitä katselivat vanhempien aikojen seinämaalaukset ihmishahmoineen. Kuvasimme täällä videon loppukohtauksen, enkä jaksaisi millään odottaa että pääsemme editoimaan materiaalia.

Viiden aikaan sairaalan pihalla on sysipimeää. Rammsteinin lavasterekka peruuttaa miesten parantolan eteen ja he aloittavat toisen roudauskierroksen taloon. Pakkaamme omat tavaramme ja lähdemme suunnistamaan takaisin Berliiniä kohti. Palautamme valot ja auton. Jäämme Ninan kanssa vielä setvimään tavarakasoja Lette Eckiin. Katsomme materiaalia läppärin ruudulta. Kun pääsen takaisin asunnolle olen rapainen, läpimärkä, mutta onnellinen. Tällä matkalla olen nähnyt monia erikoisia ja mielenkiintoisia paikkoja, mutta saanut myös uuden harrastuksen. Tämä on ensimmäinen urban exploring –matkani, mutta varmastikaan ei viimeinen. Kipinä on syttynyt, olen oppinut näkemään hylättyjen paikkojen uskomattoman kauneuden. Seuraavalla kerralla ja seuraavassa kohteessa varustaudun omalla kameralla ja varaan tarpeeksi aikaa kohteen tutkimiseen. Olen liittynyt urbaanien nomadien heimoon.

Kiitos Saksan kuvauksissa auttaneille ihmisille; Ninalle kuvauksesta ja Anne-Marille upeista puvuista, Alexanderille kuvauspaikkojen etsimisestä, Kallelle ja Holmille jotka nopealla varoitusajalla lähtivät apulaisiksi paikan päälle. Kiitos myös Lilithin Kikelle ja Akille sekä Särön Marcille ja Sannalle jotka mahdollistivat sen että olen ylipäätään päässyt työskentelemään residenssissä Berliinissä ja toteuttamaan projektia paikan päälle. Seuraavaksi kuvaukset jatkuvat Suomessa tammikuun alussa, jolloin kuvaamme tarinaan kolmannen hahmon. Mutta Berliinin matka ei loppunut vielä tähän, ensi viikolla joulun aikaa Saksassa, joulutorien ihmettelyä ja videokappaleen työstöä eteenpäin.

ainiin, voin luvata että videolla vilahtaa myös kummitus.

No comments:

Post a Comment